Ekskluzīvs liela izmēra antīks misiņa parādes galda komplekts — tintnīca (antique brass inkstand) (4410)

🇱🇻

Garums: 53,5 cm

Platums: 24 cm

Ekskluzīvs liela izmēra antīks misiņa parādes galda komplekts — tintnīca (antique brass inkstand)

Kancelejas etiķetes varenība un 19. gadsimta nogales monumentālais metālliešanas vēriens satiekas šajā iespaidīgā izmēra un neparasti smagajā parādes galda komplektā. Šī tintnīca ir reāls dārgums un rets eksponāts, kas savu iespaidīgo proporciju dēļ bija paredzēts tikai pašu augstāko amatpersonu, guberņas muižnieku, lieltirgotāju vai vadošo pilsētas arhitektu rakstāmgaldiem. Priekšmeta vizuālo tēlu nosaka krāšņa un detalizēta historisma (neobaroka) stilistika. Masīvās pamatnes perimetru un divu simetrisko, kvadrātveida tintnīcu vākus rotā filigrāni veidots, ažūrs caurviju lapu ornaments ar akanta motīviem. Kompozīcijas pašā sirdī — starp abiem gaismu un ēnu spēlē mirdzošajiem tintes traukiem — ir iestrādāts grezns heraldiskais vairogs, ko ieskauj divi spārnoti mistiski radījumi (grifi vai nimfas), uzsverot lietas cēlo un reprezentatīvo raksturu.

Izgatavošanas periods 19. gadsimta pēdējā ceturksne, aptuveni 1880.–1895. gads. Šis bija laiks, kad Baltijas guberņu centros un strauji plaukstošajā Rīgas un Libavas industriālajā vidē valdīja pieprasījums pēc smagiem, pamanāmiem un reprezentatīviem interjera priekšmetiem, kas jau no pirmā acu uzmetiena skaidri demonstrēja saimnieka varu, gaumi un globālo domāšanu.

Ražotājs / paraksts / zīmogs Konstrukcijas varenība, skrupulozais detaļu slīpējums un aizmugurējās pamatnes tehnisko skrūvju un mazo kājiņu izpildījums nepārprotami norāda uz vadošo Vācijas vai Francijas māksliniecisko metāllietuvju meistardarbu. Šāda mēroga un sarežģītības galda garnitūras tika izgatavotas nelielās tirgus sērijās pēc speciāliem katalogu pasūtījumiem un bija pieejamas tikai elitārākajās impērijas tirdzniecības pasāžās.

Retums un nozīme Tintnīcas lielākā vērtība ir tās izcilā un pilnīgā komplektācija. Ikdienā intensīvi lietojot, šādiem masīviem kancelejas priekšmetiem gadsimtu gaitā visbiežāk tika salauzti vāku eņģu mehānismi, pazaudēti sānu rokturi vai cietas iekšējās detaļas. Šis eksemplārs ir saglabājies absolūti neskarts un nevainojams — pat abos nodalījumos joprojām ir atrodami oriģinālie baltie keramikas/stikla tintes trauciņi, kas ir milzīga kolekcijas veiksme.

Pielietojums Šis izsmalcinātais komplekts ir gatavs ieņemt centrālo vietu uz masīva koka rakstāmgalda, vēsturiskā sekretāra vai antīkas konsoles bibliotēkas un darba kabineta zonā. Tas kalpos kā patstāvīga, apbrīnu raisoša mākslas dominante, kas acumirklī piepilda telpu ar vēsturisku dziļumu un vīrišķīgu pamatīgumu.

Stāvoklis Priekšmets ir izcilā antīkā stāvoklī. Misiņa sakausējuma korpuss un asie sānu rokturi ir pilnīgi stabili, bez plaisām vai metāla noguruma pazīmēm. Virsma ir saglabājusi dabisko laika gaitu — cēlu, kontrastainu patinu ar tumšākiem ēnojumiem reljefa dziļumos, kas nav mākslīgi pulēti, lai maksimāli saudzētu lietas autentiskumu. Abi eņģu vāki veras brīvi un stingri. Lietas stāvoklis pilnībā atspoguļots fotogrāfijās.

Laikmeta momentuzņēmums, pilsētas galvenais arhitekts Makss Pauls Berči (Bertschy): Pilsētas galvenā arhitekta Berči plašajā darba kabinetā valda vēls vakara klusums, ko mīkstina tikai dokumentu mapju šalkoņa un gāzes degļu klusā dūkšana. Pie lielā, tumšā ozolkoka galda, kas nokrauts ar jaunā Libavas teātra un sabiedrisko namu fasāžu rasējumiem, sēž pats meistars, uzmanīgi pārlasot nupat sagatavoto ziņojumu pilsētas domei. Viņa skatiens uz mirkli apstājas galda centrā, kur starp grāmatām un lineāliem majestātiski mirdz nupat no Vācijas saņemtais, neparasti smagais un liela izmēra misiņa parādes galda komplekts. Saules pēdējie stari laužas caur augsto logu, izgaismojot ažūros akanta lapu vijumus un liekot gandrīz dzīvi iemirdzēties heraldiskajam vairogam starp abām tintnīcām.

Berči klusi pasmaida, atverot labās puses tintnīcas smago eņģes vāku, kur baltajā keramikas trauciņā tumšo svaiga tēja vai tinte, un iemērc tajā savu jauno tērauda spalvaskātu. Viņam šis priekšmets nav vienkārši darba rīks, bet gan īsts eiropeiskās kultūras un akadēmiskā vēriena simbols — pierādījums tam, ka šeit, Kurzemes piekrastes sirdī, inženieri un arhitekti nedomā lokāli, bet gan rada jaunu, globālu un vizionāru pilsētas seju, kur pat vienam zeltītam metāla lējumam uz rakstāmgalda ir jābūt ar piļu interjeru cienīgu varenību. Ārā aiz loga, pāri kanālam, sāk nolaisties pirmā krēsla, bet šeit laiks šķiet koncentrējies vienā izsvērtā un cēlā mākslas mirklī.

🇷🇺

Антикварный латунный чернильный прибор с двумя чернильницами — стиль историзм (antique brass inkstand)

Монументальный размах металлического литья позднего историзма и высокое кабинетное изящество соединились в этом монументальном, необычайно тяжелом позолоченном чернильном приборе. Благодаря своим внушительным размерам этот предмет предназначался исключительно для рабочих столов высших чинов, крупных промышленников или выдающихся архитекторов эпохи. Визуальный образ прибора формирует богатый необарочный орнамент: массивное основание и крышки двух симметричных чернильниц украшены ажурным сквозным плетением листьев аканта. В самом центре композиции расположен геральдический щит в окружении крылатых существ, подчеркивающий парадный статус вещи.

Прибор был создан в последней четверти XIX века, примерно в 1880–1895 годах, когда в бурно развивающихся губернских центрах — Риге и Либаве — процветал спрос на представительские элементы интерьера. Главная ценность данного экземпляра заключается в его безупречной, стопроцентной комплектности: механизм массивных откидных крышек работает четко, литые боковые ручки целы, а внутри чернильниц полностью сохранились оригинальные белые керамические вкладыши для чернил, что является большой редкостью. Металл сохранил благородную патину с глубокими тенями в рельефе. Этот прибор станет главной доминантой любого классического кабинета или библиотеки. Состояние вещи полностью отражено на фотографиях.

Зарисовка эпохи, главный городской архитектор Макс Пауль Берчи (Bertschy): В просторном рабочем кабинете главного архитектора Либавы Берчи царит поздняя вечерняя тишина, нарушаемая лишь шелестом папок и тихим гулом газовых рожков. За большим столом из темного дуба, заваленным чертежами фасадов нового городского театра, сидит сам мастер, внимательно перечитывая отчет для думы. Его взгляд на мгновение останавливается в центре стола, где среди книг и линеек величественно высится латунный чернильный прибор внушительных размеров, только что доставленный из Германии. Лучи заходящего солнца пробиваются сквозь высокое окно, освещая ажурные завитки аканта и заставляя ярко гореть геральдический щит между двумя чернильницами.

Берчи тихо улыбается, открывая тяжелую крышку, где в белом керамическом стаканчике темнеют свежие чернила, и аккуратно окунает в них свое стальное перо. Для него этот предмет — не просто канцелярская принадлежность, а настоящий символ европейской культуры и академического размаха. Он служит доказательством того, что здесь, в самом сердце Курляндской губернии, мастера создают новый, визионерский облик города, где даже чернильный прибор на столе обладает дворцовым величием. За окном вдоль канала сгущаются сумерки, а в кабинете время словно замерло вокруг этого благородного куска металла.

🇬🇧

Antique Brass Inkstand Desk Set with Dual Inkwells — Grand Neo-Baroque Style (antique brass inkstand)

The imposing grandeur of late 19th-century stationary etiquette and monumental metal foundry craftsmanship converge in this exceptionally large and heavy solid brass inkstand. Owing to its massive proportions, a luxury desk set of this caliber was historically reserved exclusively for the expansive executive desks of high-ranking government officials, wealthy merchants, or prominent civic architects. The design language is rooted in the rich traditions of European Historicist (Neo-Baroque) design; the heavy perforated base and the twin symmetrical, square inkwells are completely adorned with intricate openwork acanthus foliage. Nestled directly at the structural heart of the composition, between the dual hinged inkwells, lies a magnificent heraldic shield flanked by winged mythical creatures, magnifying its representative, regal aesthetic.

Crafted during the final quarter of the 19th century, circa 1880–1895, this inkstand reflects the booming economic prosperity of the Baltic governorates, where the elite class of Riga and Libava demanded substantial desk accessories to affirm their social rank and global perspective. The ultimate significance of this specific offering lies in its complete original condition. While heavy functional bronzes typically suffered broken hinge mechanisms, lost handles, or replaced parts over generations of daily use, this museum-grade specimen remains entirely unaltered. Crucially, it retains both of its original white ceramic/glass ink liners intact. Exhibiting a beautiful aged patina left intentionally unpolished to preserve its rich historical depth, it is fully prepared to ground an executive desk or library table. The condition of the item is fully reflected in the photos.

Art Nouveau era snapshot, Architect Max Paul Bertschy (Bertschy): Inside the sprawling private studio of the chief city architect Bertschy, a late evening stillness prevails, softened only by the rustling of official document folders and the low, steady hiss of gas lamps. At a massive dark oak desk strewn with detailed facade blueprints for the new Libava theater, the master builder sits alone, reviewing his final report for the city council. His gaze wanders across the desk, resting on the monumental, extraordinarily heavy brass inkstand that has recently arrived from the continental casting masters. The final rays of the autumn sun filter through the tall windows, catching the elaborate openwork acanthus scrolls and casting sharp shadows across the central heraldic shield positioned between the dual inkwells.

Bertschy smiles quietly as he lifts the heavy hinged lid of the right well, where fresh dark ink rests inside the original white ceramic liner, and carefully dips his steel writing pen. To the architect, this magnificent set is far more than a simple writing utility; it stands as a true monument to European academic scale—living proof that here, in the coastal heart of the Courland governorate, visionaries do not build locally, but forge a grand continental face for their city where even a desktop bronze commands palace-worthy authority. Outside, evening falls over the city canal, while here in the studio, time stands still around a single masterpiece.

🇩🇪

Antikes Bronze-Schreibzeug mit zwei Tintenfässern — Historismus / Neobarock (antique brass inkstand)

Monumentaler Guss und herrschaftliche Kabinett-Eleganz verbinden sich in diesem außergewöhnlich großen und schweren Schreibzeug aus vergoldetem Messingguss. Aufgrund seiner stattlichen Proportionen war dieses Prunkstück für die Schreibtische hoher Beamter, Großbischöfe oder führender Stadtbaumeister reserviert. Das schwere Fundament und die Scharnierdeckel der zwei quadratischen Fässer sind als durchbrochene neobarocke Akanthus-Rocaillen gegossen. Im Zentrum prangt ein heraldisches Wappen, flankiert von Fabelwesen.

Hergestellt um 1880–1895, dokumentiert das Schreibzeug die wirtschaftliche Blütezeit der baltischen Gouvernementsmetropolen Riga und Libava. Die größte Seltenheit dieses Sammlerstücks liegt in der makellosen Vollständigkeit: Die Scharniere schließen dicht, die massiven Seitengriffe sind intakt, und im Inneren befinden sich sogar die originalen weißen Keramikeinsätze für die Tinte. Die Bronze zeigt eine unberührte Alterspatina mit tiefen Kontrasten im dichten Relief. Ein repräsentativer Blickfang für jeden Schreibtisch. Der Zustand des Artikels ist auf den Fotos vollständig wiedergegeben.

Historismus-Epochenaufnahme, Stadtbaumeister Max Paul Bertschy (Bertschy): Im weitläufigen Arbeitszimmer des Stadtbaumeisters Bertschy herrscht späte Abendstille, nur das leise Zischen der Gasbrenner ist zu hören. Am großen Eichenschreibtisch, übersät mit Fassadenplänen für das neue Theater in Libava, sitzt der Architekt und prüft den Bericht für den Stadtrat. Sein Blick verweilt auf der Mitte des Tisches, wo zwischen Büchern das monumentale, schwere Bronze-Schreibzeug steht, das unlängst aus Deutschland eintraf. Das Licht der Abendsonne fällt durch die hohen Fenster, fängt sich in den durchbrochenen Akanthusranken und lässt das heraldische Wappen zwischen den Tintenfässern warm aufleuchten.

Bertschy lächelt still, als er den schweren Scharnierdeckel öffnet, in dessen weißem Keramiktopf die frische Tinte schimmert, und taucht seine Stahlfeder ein. Für ihn ist dieses Schreibzeug kein einfacher Gebrauchsgegenstand, sondern ein Symbol europäischer Kultur und akademischen Formats — der Beweis, dass die Planer im Gouvernement Kurland eine Stadt mit herrschaftlichem Antlitz schaffen, in der selbst das Schreibzeug auf dem Tisch Palastcharakter besitzt. Draußen am Kanal dämmert es, während im Büro die Zeit um dieses edle Metall stillzustehen scheint.

🇫🇷

Encrier de Bureau Antique en Laiton à Deux Godets — Style Néo-Baroque (antique brass inkstand)

La majesté des arts de l’écriture et la puissance de la fonte d’art de la fin du XIXe siècle s’unissent dans ce monumental et très lourd encrier de bureau (inkstand) en laiton massif. Par ses dimensions exceptionnelles, cet accessoire de prestige était destiné aux vastes bureaux des hauts fonctionnaires, des grands négociants ou des architectes en chef. Son décor relève du style Historicisme (Néo-Baroque) : la base ajourée et les couvercles à charnière des deux godets carrés déploient de riches rinceaux de feuilles d’acanthe. Au centre trône un écu héraldique flanqué de figures ailées mythologiques.

Fabriqué vers 1880–1895, cet encrier de table témoigne de l’essor économique des provinces baltes où les élites de Riga et Libava affichaient leur réussite à travers des objets de bureau statutaires. La valeur insigne de ce modèle réside dans sa parfaite intégrité : les charnières sont fermes, les anses latérales massives sont d’origine, et il a conservé ses deux réceptacles intérieurs en céramique blanche, fait rarissime pour un objet de cette époque. Le métal offre une patine ancienne aux reflets mordorés profonds. Un objet de niveau muséal pour habiller un secrétaire de direction. L’état de l’article est entièrement reflété dans les photographies.

Instantané de l’époque, l’architecte Max Paul Bertschy (Bertschy): Dans le grand cabinet de travail de l’architecte en chef Max Paul Bertschy, le calme de la nuit s’installe, troublé seulement par le sifflement discret des becs de gaz. À son grand bureau en chêne sombre couvert de plans de façades du nouveau théâtre de Libava, le maître d’œuvre relit son rapport destiné au conseil municipal. Son regard s’arrête un instant au centre de la table où trône, majestueux entre les livres et les règles, le grand encrier en laiton massif récemment arrivé d’Allemagne. Les derniers rayons du soleil couchant traversent les hautes fenêtres, accrochant les volutes d’acanthe ajourées et faisant briller l’écu héraldique placé entre les deux godets.

Bertschy sourit en soulevant le lourd couvercle à charnière, découvrant le réceptacle en céramique blanche où repose l’encre fraîche, et y trempe délicatement sa plume d’acier. Pour lui, cet objet d’art est bien plus qu’une simple garniture de bureau ; c’est le symbole même de la culture académique européenne, la preuve qu’ici, en Courlande, on bâtit une cité moderne d’envergure continentale, où chaque bronze de table possède une dignité palatiale. Dehors, la nuit tombe sur le canal, tandis que dans l’atelier, le temps s’arrête autour de ce bronze magistral.

🇩🇰

Antikt Blækhus i Messing med To Beholdere — Neobarok / Skrivebordssæt (antique brass inkstand)

Monumental støbestil og herreværelsets ypperste elegance mødes i dette usædvanligt store og tunge blækhus i messing. På grund af dets imponerende proportioner var dette pragteksemplar forbeholdt skriveborde hos højtstående embedsmænd, rige grosserere eller førende stadsarkitekter. Den tunge, gennembrudte bund og de to kvadratiske beholdere med hængslede låg er støbt med rige neobarokke akantusblade og rocailler. I centrum ses et heraldisk våbenskjold flankeret af vingede fabelvæsener.

Fremstillet omkring 1880–1895, afspejler blækhuset den økonomiske blomstringstid i de baltiske guvernementer. Den helt store sjældenhed ved dette samlerobjekt er dets komplette originale stand: Hængslerne fungerer perfekt, de massive sidehåndtag er intakte, og indeni findes stadig de originale hvide keramikindsatser til blækket, hvilket er yderst sjældent. Messingen fremstår med en smuk, urørt originalpatina. Varens stand er fuldt ud vist på billederne.

Historistisk tidsbillede, arkitekt Max Paul Bertschy (Bertschy): På stadsarkitekt Bertschys kontor hersker en sen aftenstilhed, kun brudt af den svage hvislen fra gasblussene. Ved det store egetræsskrivebord, der er dækket af facadetegninger til det nye teater i Libava, sidder arkitekten og gennemgår rapporten til byrådet. Hans blik dvæler ved midten af bordet, hvor det monumentale, tunge blækhus i messing står mellem bøger og linealer, netop ankommet fra Tyskland. Aftensolens lys falder ind gennem de høje vinduer, fanges i de gennembrudte akantusranker og lader våbenskjoldet mellem blækbeholderne lyse varmt op.

Bertschy smiler for sig selv, da han åbner det tunge låg, hvor det friske blæk skinner i den hvide keramikindsats, og dypper sin stålpen. For ham er dette skrivebordssæt ikke blot et arbejdsredskab, men et symbol på europæisk kultur og akademisk format — beviset på, at arkitekterne i Kurland skaber en by med heraldisk storhed, hvor selv blækhuset på bordet har paladscharakter. Udenfor dæmrer det ved kanalen, mens tiden på kontoret synes at stå stille om dette ædle metal.

🇸🇪

Antikt Bläckställ i Mässing med Dubbla Behållare — Neobarock / Skrivbordsgarnityr (antique brass inkstand)

Monumentalt gjuteriarbete och herrskaftlig kabinettselegans möts i detta ovanligt stora och tunga bläckställ i gjuten mässing. På grund av sina ståtliga proportioner var detta praktföremål reserverat för skrivborden hos höga ämbetsmän, rika köpmän eller ledande stadsarkitekter. Det tunga, genombrutna fundamentet och gångjärnslocken på de två kvadratiska behållarna är gjutna med fylliga neobarocka akantusblad och rocailler. I centrum prunkar en heraldisk vapensköld, flankerad av bevingade fabeldjur.

Tillverkat omkring 1880–1895, speglar bläckstället den ekonomiska guldåldern i de baltiska guvernementens storstäder Riga och Libava. Den unika sällsyntheten med detta samlarobjekt ligger i dess kompletta originalskick: Gångjärnen sluter tätt, de massiva sidohandtagen är intakta, och inuti finns fortfarande de originala vita keramikinsatserna för bläcket, vilket är ytterst ovanligt. Mässingen visar en orörd originalpatina med djupa kontraster i relieffet. Varans skick är helt reflekterat i bilderna.

Historisk tidsbild, arkitekt Max Paul Bertschy (Bertschy): I stadsarkitekt Bertschys rymliga arbetsrum råder sen kvällsstilla, dämpad endast av det svaga suset från gasbrännarna. Vid det stora skrivbordet i mörk ek, översållat med ritningar till Libavas nya teater, sitter arkitekten och granskar rapporten till stadsfullmäktige. Hans blick fastnar på mitten av bordet, där det monumentala, tunga bläckstället i mässing står placerat mellan böcker och linjaler. Höstsolens sista strålar faller genom de höga fönstren, fångas i de genombrutna akantusrankorna och låter vapenskölden mellan bläckbehållarna lysa varmt.

Bertschy ler tyst när han lyfter det tunga gångjärnslocket, i vars vita keramikkopp det färska bläcket glimmar, och doppar sin stålpen. För honom är detta ställ inte bara ett skrivdon, utan en symbol för europeisk kultur och akademisk vidd — beviset på att formgivarna i Kurland skapar en stad med herrskaftligt ansikte, där till och med bläckstället på bordet äger palatstros. Utanför kanalen skymmer det, medan tiden i ritkontoret verkar stå stilla kring detta ädla metallstycke.

🇳🇴

Antikt Blekkhus i Messing med To Beholdere — Neobarokk / Skrivebordssett (antique brass inkstand)

Monumental støpestil og herreværelsets ypperste eleganse mødes i dette usædvanlig store og tunge blekkhuset i messing. På grunn af dets imponerende proporsjoner var dette pragteksemplaret forbeholdt skrivebord hos høytstående embetsmenn, rike grosserere eller ledende stadsarkitekter. Den tunge, gennembrudte bunnen og de to kvadratiske beholderne med hengslede låg er støpt med rige neobarokke akantusblader og rocailler. I sentrum ses et heraldisk våpenskjold flankert av vingede fabelvesener.

Fremstilt rundt 1880–1895, avspejler blekkhuset den økonomiske blomstringstid i de baltiske guvernementene. Den helt store sjældenhed ved dette samlerobjektet er dets komplette originale stand: Hengslene fungerer perfekt, de massive sidehåndtakene er intakte, og indeni finnes stadig de originale hvite keramikkinnsatsene til blekket, hvilket er yderst sjeldent. Messingen fremstår med en smuk, urørt originalpatina. Varens stand er fuldt ud vist på billederne.

Historistisk tidsbilde, arkitekt Max Paul Bertschy (Bertschy): På stadsarkitekt Bertschys kontor hersker en sen aftenstilhet, kun brutt av den svake hvisling fra gassblussene. Ved det store egetræsskrivebordet, som er dekket av fasedetegninger til det nye teateret i Libava, sidder arkitekten og gjennomgår rapporten til byrådet. Hans blikk dvæler ved midten av bordet, hvor det monumentale, tunge blekkhuset i messing står mellom bøker og linealer, netop ankommet fra Tyskland. Aftensolens lys faller inn gjennom de høye vinduene, fanges i de gennembrudte akantusrankene og lader våpenskjoldet mellom blekkbeholderne lyse varmt opp.

Bertschy smiler for seg selv, da han åbner det tunge låget, hvor det friske blekket skinner i den hvide keramikkinnsatsen, og dypper sin stålpen. For ham er dette skrivebordssettet ikke blot et arbejdsredskap, men et symbol på europeisk kultur og akademisk format — beviset på at arkitektene i Kurland skaper en by med heraldisk storhet, hvor selv blekkhuset på bordet har palasskarakter. Utenfor dæmrer det ved kanalen, mens tiden på kontoret synes å stå stille om dette ædle metall.

🇫🇮

Anttiikki Messinkinen Mustepullo-sarja kahdella säiliöllä — Uusbarokki / Kirjoitustarpeisto (antique brass inkstand)

Myöhäishistorismin monumentaalinen metallivalutaito ja herrasmiesmäinen kynäilykulttuuri kohtaavat tässä poikkeuksellisen suuressa ja painavassa messinkisessä paratiisikirjoituslaitteessa. Valtavien mittasuhteidensa vuoksi tämä upea kokonaisuus oli tarkoitettu vain korkeimpien virkamiesten, suurtuottajien tai kaupunginarkkitehtien massiivisille työpöydille. Valokuvissa näkyvä uusbarokkinen muotokieli toistuu upeasti: painava, pitsimäisesti avoin alusta ja kahden neliömäisen mustesäiliön saranalliset kannet on valettu täyteen akantuksenlehtiä ja rokaijeja. Komposition keskiössä on heraldinen vaakuna siivekkäiden taruolentojen syleilyssä.

Valmistettu noin 1880–1895, kirjoitussarja ilmentää Riian ja Libavan teollisen kukoistuksen kultakautta. Tämän keräilykohteen suurin arvo piilee sen täydellisessä alkuperäiskunnossa: massiiviset sivukahvat ovat tallella, saranakannet sulkeutuvat tiiviisti ja säiliöiden sisällä ovat yhä tallella alkuperäiset valkoiset keraamiset mustekupit, mikä on erittäin harvinaista. Messingissä on upea, koskematon tumma patina kohokuvioiden syvissä osissa. Valaisematon arvokkuus takaa, että tämä sarja hallitsee mitä tahansa klassista kabinettia. Tuotteen kunto näkyy täydellisesti valokuvissa.

Historismin aikakauden tuokiokuva, arkkitehti Max Paul Berči (Bertschy): Libavan kaupunginarkkitehti Berčin laajassa työhuoneessa vallitsee myöhäisillan hiljaisuus, jota rikkoo vain asiakirjojen kahina ja kaasulamppujen tasainen humina. Suuren, tumman tammipöydän ääressä, joka on täynnä uuden teatteritalon julkisivupiirustuksia, istuu mestari itse viimeistelemässä raporttiaan kaupunginvaltuustolle. Hänen katseensa pysähtyy hetkeksi pöydän keskelle, missä kirjojen ja viivaimien välissä kohoaa majesteettisesti Saksasta vastasaapunut, poikkeuksellisen raskas messinkinen paratiisikirjoitussarja. Syysauringon viimeiset säteet siivilöityvät korkeista ikkunoista, osuvat akantuksenlehden muotoisiin pitsivaluihin ja saavat kahden mustesäiliön välissä olevan heraldisen vaakunan loistamaan lämpimästi.

Berči hymyilee itsekseen avatessaan oikeanpuoleisen säiliön raskaan saranakannen, jonka valkoisessa keraamisessa kupissa tuore muste kimmeltää, ja kastaa siihen terässulkansa. Hänelle tämä upea sarja ei ole pelkkä kirjoitusväline, vaan eurooppalaisen akateemisen laajuuden symboli — elävä todiste siitä, että täällä Kuurinmaan kuvernementissa visionäärit luovat kaupungilleen mannermaisen ilmeen, jossa jopa työpöydän pronssiesineellä on palatsimainen arvovalta. Ulkona hämärtää jo kanavan varrella, mutta täällä työhuoneessa aika pysähtyy tämän jalon metalliteoksen ympärille.